Tyylillisiä elementtejä
ensimmäistä kertaa historiassa musiikkia, instrumentaalista musiikkia, tuli tärkeämpää kuin laulu musiikkia. Orkesteri-ja kamari ryhmien, kuten string quartet, trio ja kvintetti, ja piano trio tuli standardoitu ja korvannut heterogeeninen trio sonata ja muita yhtyeitä Barokin aikana., Perus duple ja kolmen hengen organisaatio metrin pysyi ennallaan, mutta rytmisiä kuvioita taipumus kohti enemmän säännöllisyys ja yksinkertaisuus tuli sääntö, tuottaa ”tyrannian bar line”, joka oli vallitseva jo yli vuosisadan.
Melody oli taipuvainen olla enemmän motivistic, melodinen, ja epigrammatic, toisin kuin laajennettu, esittävä tyyli monet Barokki melodioita. Harmonia jäi toiseksi vain melodialle polttopisteenä. Harmoniset kuviot, jotka selvästi vahvistivat tonaalisen Keskuksen, olivat päivän sääntö.,
reaktio vastaan monimutkainen polyfonia myöhemmin Barokin aikana, homophonic rakenne hallitsee melodia tuli normi, mutta oheiset kuviot olivat erilaisia kuin varhaisen Barokin, kun monody tukee kestävää sointuja oli vallitseva tyyli. Vuonna myöhässä 18th century, figurations, kuten Alberti basso (muodossa mukana kuva, joka koostuu rikki sointuja) ja rytmisesti elävöitti toistuvat soinnut muodostuu tyypillinen textural kuvioita., Kontrapunkti säilyi kuitenkin joissakin muodoissa, ja se sai takaisin statuksen erityisesti sonaattimuotoisten teosten kehitysosioissa.
muodollista rakennetta, klassisen tyylin lopullista aspektia, luonnehti yksinkertaisuus ja selkeys. Poikkipinta muotoja (luoma kontrasti ja toistoa temaattisia materiaaleja, tonalities, ja tekstuurit), muunnelmia, ja uuden periaatteen kehittäminen (pirstoutuminen, laajennus, muutos ja teemat) olivat vakiintuneiden normien. Sanonnat musiikkimateriaalista lyhenivät ja rajautuivat selkeämmin sekä tasapainoisemmiksi ja säännöllisemmiksi., Uusi dynaamisen kontrastin käsite lisäsi myös muodollista selkeyttä. Varjostus äänekkäästä pehmeään tai päinvastoin tarjosi dramaattisen keinon rakentaa kohti ekspressiivistä huipentumaa. Orkestrointi ja instrumentointi olivat tiiviisti liittoutunut dynaaminen vaihtelu, ja paljon enemmän väriä kontrastia ja vaihtelua esiintyi orkesterin musiikkia, vaikka kokonaisuus oli enemmän standardoitu kuin aiemmin.