viikkoja, kuukausia, joskus niin kauan kuin vuosi, he odottivat luolastoja orja tehtaita hajallaan pitkin länsi-Afrikan rannikkoa. He olivat jo tehneet pitkän ja vaikean matkan Afrikan sisämaasta-mutta juuri ja juuri. Niistä noin 20 miljoonasta, jotka vietiin kodeistaan ja myytiin orjiksi, puolet ei suorittanut matkaa Afrikan rannikolle, suurin osa matkan varrella kuolleista.
ja pahin oli vielä edessä.,
vangit olivat lähdössä surullisen Keskellä Passage, niin kutsuttu, koska se oli keskellä jalka kolme-osa matka-matka, joka alkoi ja päättyi Euroopassa. Matkan ensimmäisellä osuudella kuljetettiin lasti, johon kuului usein rautaa, kangasta, brandyä, tuliaseita ja ruutia. Laskeuduttuaan Afrikan ”orjarannikolle” lasti vaihdettiin afrikkalaisiin. Täysin ladattu sen ihmisen lastin, aluksen purjeet Amerikka, jossa orjat vaihdettiin sokeri -, tupakka -, tai jokin muu tuote. Loppulohko toi aluksen takaisin Eurooppaan.,
alukseen nousevalla Afrikkalaisorjalla ei ollut aavistustakaan, mitä oli edessä. Keskiväylän uuden maailman plantaaseille tehneet afrikkalaiset eivät palanneet kotimaahansa kertomaan, mitä tapahtui niille ihmisille, jotka yhtäkkiä katosivat. Joskus laivoilla olleet valkoiset kertoivat vangituille afrikkalaisille, että heidän oli määrä työskennellä pelloilla. Tätä oli kuitenkin vaikea uskoa, sillä afrikkalaisen kokemuksen perusteella viljelyn hoitaminen vei niin vähän aikaa eikä vaatinut montaa kättä. Mitä heidän piti uskoa? Useampi arveli eurooppalaisten olevan kannibaaleja., Olaudah Equiano, poikana vangittu Afrikkalainen, joka myöhemmin kirjoitti omaelämäkerran, muisteli . . .
Kun katsoin ympäri laivan liian ja näki suuren uunin kuparia kiehuvaa, ja mulititude musta ihmiset jokainen kuvaus ketjuttaa, joka on yksi heidän kasvoihinsa ilmaista alakuloisuus ja suru, en enää epäillyt minun kohtalo ja aivan surun kanssa horrow ja ahdistusta, olen putosi liikkumattomana kannella ja pyörtyi. . . . Kysyin, eikö meitä söisi ne valkoiset miehet, joilla on kamala ulkonäkö, punaiset kasvot ja pitkät hiukset?,”
orjat olivat merkkituotteiden kuuma silitysrauta ja hillitty kahleista. Heidän ”asuintilat” oli usein kannen sisällä alus, joka oli vähemmän kuin viisi metriä sisäkorkeus — ja koko suuri osa kannen, nukkuminen hyllyt leikata tämä rajoitettu määrä pääntila kahtia.4 seisovan pään puute oli kuitenkin orjien ongelmista pienin. 300 400 ihmistä pakattu pieni area5 — alue, jossa vähän tuuletusta ja, joissakin tapauksissa, ei edes tarpeeksi tilaa paikka kauhat ihmisten jätteet — tauti oli vallalla., Mukaan Equiano, ”läheisyys paikka, ja lämpöä ilmasto, lisätään numero aluksella, joka oli niin täynnä, että jokainen oli tuskin tilaa kääntyä itseään, melkein tukehtui meille. Tämä tuotti runsas perspirations, niin, että ilma tuli pian kykenemätön hengitys, erilaisia vastenmielinen hajuja, ja toi sairaus keskuudessa orjia, joista monet kuolivat.”
kun matkan painajaismaiset olosuhteet ja tuntematon tulevaisuus olivat edessä, monet afrikkalaiset mieluummin kuolivat. Mutta jopa itsemurhavalinta vietiin näiltä ihmisiltä., Kapteenin näkökulmasta hänen ihmislastinsa oli äärimmäisen arvokas, ja se oli pidettävä hengissä ja mahdollisuuksien mukaan suojaamattomana. Orjaa, joka yritti näännyttää itsensä nälkään, kidutettiin. Jos kidutus ei toimi, orja oli voima fed avulla vehje nimeltä speculum örum, joka piti suun auki.
huolimatta kapteenin halusta pitää mahdollisimman monta orjaa elossa Keskiväylän kuolleisuus oli korkea., Vaikka on vaikea päätellä, kuinka monta afrikkalaista kuoli matkalla Uuteen maailmaan, nyt uskotaan, että 10-20 prosenttia kuljetetuista menetti henkensä.
edellinen | seuraava