Cotton Club, legendaarinen yökerho Harlemin kaupunginosassa New Yorkissa, että vuosikausia esillä näkyvä Musta viihdyttäjiä, jotka suoritetaan valkoinen yleisöille. Seura toimi ponnahduslautana muun muassa Duke Ellingtonille, Cab Callowaylle ja monille muille.
Jack Johnson, ensimmäinen Afrikkalainen Amerikan raskaansarjan nyrkkeilymestari, avasi Club Deluxe -, 400-paikkainen yökerho kulmassa 142 Katu-ja Lenox Avenue, vuonna 1920. Vuonna 1922 klubin otti haltuunsa Owen (”Owney”) Madden, tunnettu Manhattanin alamaailman hahmo. Madden rechristened perustaminen Cotton Club, rajoitettu yleisö valkoinen suojelijoita, täysin uudistettu sisustus, ja kääntyi klubin suosituin kabaree Harlemissa., Uusi 700-paikkainen klubi tarjosi stimuloiva ympäristö sen iltaisin revues tunnettu chorus line. Viikoittaiset radiolähetykset levittivät klubin ja sen muusikoiden mainetta valtakunnalliselle yleisölle.
Joukossa on monia uraauurtava luvut jazz ja blues, jotka suoritetaan Cotton Club, orkesterinjohtaja Duke Ellington oli ehkä kaikkein tiiviisti paikka. Hänen orkesteri palkattiin talon bändi vuonna 1927, ja se oli sanonut, että primitiivinen sisustus seuran innoittamana ”jungle tyyli” hänen bändit aikakauden., ”Mood Indigo”, ”Black and Tan Fantasy,” ”Love Creole Soittaa” ja ”Rockin’ in Rhythm” olivat Ellington klassikoita ensin suorittaa bändi aikana sen Cotton Club vuotta. Cab Calloway ja hänen orkesteri otti house band 1931; ne oli liian pitkä ja menestyksekäs ajaa klubilla. Muita tunnettuja viihdyttäjiä, kuten Louis Armstrong, Ethel Waters, Lena Horne Bill (”Bojangles”) Robinson, ja Nicholas Brothers on myös huomattavasti edistänyt seuran menestys.
Cotton Clubin parhaat vuodet olivat 1922-1935., Seuraavat Harlem mellakoita 1935, perustaminen siirtyi West 48th Street, mutta seura ei koskaan saanut takaisin sen aikaisempi menestys ja päättyi vuonna 1940. Sittemmin Cotton Club-nimen ovat saaneet Yökerhot ympäri maailmaa, muun muassa vuonna 1978 avatun alkuperäisen Harlemin klubin uudelleen perustaminen. Elokuvia, kuten Francis Ford Coppolan kuvitteellinen Cotton Club (1984) ja Ken Burnsin dokumentti Jazz (2001) toi tarina uusille yleisöille.